Doris on 155 senttimetriä pitkä, vaaleaihoinen ja punatukkainen nainen, jolla on harmaat silmät. Hän on ruumiinrakenteeltaan sopusuhtainen ja pitää huolta kunnostaan parhaansa mukaan, vaikkei yksinhuoltajana, jolla ei ole mitään tukiverkkoa, moiseen jää harvemmin paljon aikaa. Vaatteittensa suhteen, Doris on tarkka ja suurimman osan palkastaan, hän säästää niitä varten.

Doris on hiljainen ja kohtelias nainen, jota jotkut kuvailevat myös kylmähköksi ja etäiseksi. Hän hymyilee tai näyttää tunteitaan julkisesti harvoin, jos koskaan, ja puhuu usein hiljaisella ja monotonisella äänellä. Hän on hyvä esittämään erilaisia tunteita tilanteissa, joissa niitä tarvitaan, vaikkei aina ymmärräkään niitä.

Syntymästään asti, Dorista opetettiin siihen, etteivät naiset saa näkyä tai kuulua varsinkaan kotinsa ulkopuolella ja että kaikesta näiden elämässä määrää ensin isä ja myöhemmin aviomies; jo nuorena, Doris teki selväksi sen, ettei olla samaa mieltä näistä opeista, minkä vuoksi hän ei tullut kovinkaan hyvin puoleen vanhempiensa kanssa.

Isä kuoli, kun hän oli 16-vuotias – tulipalossa, jonka syytä ei koskaan saatu selville – ja puolitoista vuotta myöhemmin, hänen äitinsä oli mennyt uusiin naimisiin lapsuuden ystävänsä kanssa. Se kiristi heidän välejään pahemmin ja Doris muutti asumaan omilleen heti tultuaan täysikäiseksi. Vuotta myöhemmin hän meni naimisiin, enemmän järkisyistä kuin rakkaudesta, ja vuotta myöhemmin, perheeseen syntyi poika, jolle annettiin nimeksi Stephen Francis Finley. Pian sen jälkeen avioliitto alkoi rakoilla. Ei Dorista haitannut se, että hänen aviomiehensä petti häntä ja hän pystyi kestämään itseensä kohdistuvan väkivallankin, kun tämä oli humalassa; hän kesti sitä jonkin aikaa, hymyillen sievästi ja esittäen onnellista vaimoa, kunnes ei lopulta enää jaksanut. Eräänä iltana, hän terästi miehensä drinkin, meni nukkumaan ja herätessään, löysi tämän kuolleena olohuoneesta.

Poliisit tutkivat tapausta hetken, mutta tulivat lopulta siihen tulokseen, ettei tämän keho ollut vain jaksanut jatkuvaa alkoholin käyttöä, eikä kukaan epäillyt, että surevalle leskellä olisi ollut mitään tekemistä asian kanssa.

Hän muutti Saltworthiin viisi vuotta miehensä kuoleman jälkeen, toivoen saavansa sieltä uuden alun itselleen ja lapselleen.